Ruukkukukissa ja ruukuissa-mitä-vain-kasvavissa-kasveissa on se mukava puoli, että niitä voi siirtää tarpeen tullen. Käytännöllistä sanoisin. Varsinkin näin kauden alussa huomaan siirteleväni ruukkuja milloin minnekin. Vie mennessäs, tuo tullessas. Aina jokin ruukku kainalossa. Kesemmällä ne ovat kai paikkansa löytäneet (tai aikaa ei muilta pihan puuhilta niin ole) ja jököttävätkin enemmän ja vähemmän omilla paikoillaan syksyyn saakka.
Nyt asettelin valkoisia helmililjoja terassin pöydälle ilahduttamaan kaffittelijoita (?). Jospa sitten pääsiäisen pyhinä kerkeäisi istua alaskin! Nämä helmililjaruukut olivat ennemmin korissa.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti
Kaunis kiitos viestistäsi!