Eli siis, nyt lämpimät joulun toivotukset sinne teille kaikille. Ihanaa, että juuri sinä olet edelleen matkassa mukana. <3
Olen tehnyt kransseja viime aikoina aikalailla. Näissä kuvissa niistä yksi suosikkini!
/Sanna
Ruoste jatkaa edelleen. Erilaisia ruosteisia koristeita oli kuusista kynttelikköihin erilaisten ruosteruukkujen jatkona. Edelleen tykkään kyllä! Niissä on oma kaunis viehättävä olemus ja lämpö.
Tämä ihastuttava oranssihtavamarjainen ardisia rouheassa ruukussa miellyttää lookillaan todella paljon! Yksinkertaisuudessaan huikea.
Fittonia, joulutähti ’Autumn Leaves’, mehiruusukkeet ja sophora toimii loistavasti yhdessä.
Onko vähän cooli joulukoristelu? Katossa on ristikko, josta roikkuu sammalpalloja, joulupalloja, jouluisia kattokruunuja, viherkasveja ja havuamppeleita. Tämä oli huikean hieno paikanpäällä – toivottavasti välittyy myös kuvista!
Upeat orjanlaakerit! Näitä soisin näkevän enemmän kaupoissa täällä meilläkin näin joulun aikaan.
Jouluistutuksissa oli käytetty runsaasti viherkasveja. Mikään tässäkään ei huuda ja alleviivaa joulua, mutta sopii silti juuri tähän sesonkiin mainiosti.
Naavatillandsiaa oli istutuksissa käytetty myös paljon.
Ja taas pieniä mehiruusukkeita. Eikö tuosta ole ihan pakko ottaa matkaan muutama pallero? 🙂
Tällaiset jouluterveiset Tukholmasta tällä kertaa. Toivon niin, että sait näistä inspiraatiota yhtä lailla kuin minäkin!!
Ekat terkut löytyy täältä: Rosendals Trädgård
Tokat terkut löytyy täältä: Zetas.
/Sanna
Hellurei! Pääsin kuin pääsinkin tekemään muhkean jouluistutuksen viikonloppuna. Kuinka iloiseksi tulinkaan tästä pienestä hetkestä jonka vietin tämän istutuksen äärellä.
Tästä kesäorjanlaakerista (Ilex verticillata) olen erityisen innoissani. Pidän tästä leikkona hurjasti, mutta ruukussa en ole sitä liiemmin nähnyt. Ihan huippiskasvi tämän vuodenajan istutuksiin sanon minä!
Sääthän on olleet sellaiset, että tällainen istutus hyasintteineen viihtyy aivan mainiosti terassilla. Näköpiirissä ei edelleenkään ole tänne meille kunnon talvea pakkasineen tiedossa, joten istutuksen multa ja kasvit eivät pääse jäätymään.
Toisinaan minulta kysellään mitä tehdä hyasintin tuoksulle, joten tässä nyt ainakin yksi mahdollisuus: laita se terassille. Siellä tuoksu ei häiritse nenää ja kukatkin avautuvat hitaasti. (Sisällä sen voisi laittaa vaikka kuvun alle?)
Mutta hei, nyt loistavaa tiistaita! Ja lempeitä jouluvalmisteluja. <3
/Sanna
Tarjolla oli paljon ERILAISIA havuja, ja sekös minua ilahduttaa – sekä ruukuissa että nippuina. Ja jouluruusuja.
Jättimäisiä misteleitä. Näille kyllä tarvii aika isot tilat, ilmaa ne vaativat ympärilleen.
Paljon ruostetta, puuta ja punasavea – edelleen. Ne tuntuvat vaan jatkavan suosiotaan Ruotsissa, ja miksipäs ei. Tyyli tehoaa.
Yksinkertainen on simppeliydessään niin kaunista. Ei mitään ylimääräistä.
Amarylliksiä oli kaikkia vähän erilaisia lajikkeita, ja ne oli kivasti merkitty lajikekuvilla.
Puutarha uinuu – lunta ei näy.
Peikonpähkinä on huikean upea ilmestys ilman lehtiä. Ehdoton talvipuutarhan kasvi!
/Sanna
Libanoninsetrit (Cedrus libanoni) ovat vähän kookkaampia kuin meillä täällä. Minullakin on terassilla yksi, mutta se on totta tosiaan yksi kymmenesosa tästä. Mutta ihana anyway! Ihan huippu joulupuu.
Se toisenlainen joulupuu – jämälaudoista.
Ihania valkoisia joulutulppaaneja. Meillä näitä saa yleensä punaisena, mutta valkoinen on best!
Kiva havutasseliköynnös on yksinkertaisuudessaan erittäin viehättävä. Ja rungolliset atsaleat ja myrtit <3
Huikean ihanaa ruukkuvalikoimaa.
Jouluistutuksissa on käytetty paljon viherkasveja. Muutenkaan ne eivät huuda joulua, vaan ovat hillittyjä ja luonnonläheisiä. Tonttuja, hilettä tai muovia ei juurikaan näkynyt.
Pienet mehiruusukkeet kuuluvat ruotsalaisiin jouluistutuksiin.
Kransseja, kransseja. Niitä oli joka paikassa runsaasti. Tietenkin!
/Sanna
Yksi kuva oli päässyt jopa kanteen, joten tämä oli pienen kuoharin paikka kyllä. Ja itseasiassa samaisen lehden edellinenkin kansistailaus oli minun käsialaani. Tuntuu hienolta, että Viherpihassa on uskottu minun ajatuksiin ja näkemyksiin näin paljon.
Tämän lehden kukkatöiden ideana oli kuinka omasta puutarhasta ja lähiympäristöstä löytyy kaunista materiaalia vaikka kuinka paljon, kun vain katselee sillä silmällä. Loppukesä ja syksy ovat todella hienoa aikaa ja saa luovuuden kyllä ihanasti valloilleen.
Tosi kivoja projekteja nämä lehtijutut! <3
/Sanna
Materiaaleina tässä kranssissa on:
– rottinkirengas
– järviruoko
– kuivettunut mänty
– valkaistu ruskus
– palmun lehti
– eukalyptus
– olkikukka
– puuvilla
– valkoinen revonhäntä
Taashan siitä tuli puolittain täytetty kranssi, mutta tuota kaunista rottinkipohjaa ei voinut millään laittaa piiloon. Se on muuten Paronlan Rottingista, missä kävin jokin aika sitten retkellä. Ihana paikka by the way!
Siinä ne nyt ovat. Kesäkukkani eukalyptus ja syyskranssi – sulassa sovussa. Tuon ihanan värisen nauhan tein kirppikseltä löytämästäni kankaasta. Kierrätystä parhaimmillaan!
Ihania syyspäiviä täältä! <3
/Sanna
Samettisumakki (Rhus typhina) on mielestäni puu – tosin pienehkö sellainen – joka vaatii oman postauksensa. Tämä kuvassa näkyvä, puutarhani yksi peruspilareista on istutettu noin viisi vuotta sitten. Se on kunniapaikalla heti näkyvällä paikalla olohuoneen terassin ovelta tiirailtuna.
Omassa puutarhassani parhaan syysvärin omaavan puun kisassa kulta menee kyllä ehdottomasti samettisumakille. Sen lehtien erityisen kaunis muoto ja puun habitus yleisestikin viehättävät minua kovasti, mutta syksyllä tämä pääsee aivan omalla tavalla loistoonsa. Syysväritys leimuu keltaisesta oranssiin ja punaisesta jopa vähän tavallaan violettiin. Oksien päissä on latvakukintoja, jotka ovat samettisia tummanpunaisia tähkiä. Lehtien varistua nämä töröt jäävät puuhun kiinni, ja tuovat sille hauskan ilmeen.
Voisin hehkuttaa tätä loputtomiin. Ainut tylsyys siinä taitaa olla juurivesoista leviäminen. Se on joinakin vuosina hyvin voimallista, mutta onneksi ei joka vuosi. Ja toisaalta, pienet alut saa kätevästi napattua kompostiin tai vaikka ruukkuun.
Samettisumakin nimi viittaa sen samettisiin oksiin. Uuden kasvun oksat ovat kyllä todella sympaattisia läheltä tarkasteltua.
Tätä pidetään jokseenkin talvenarkana puuna, mutta oman kokemukseni pohjalta – juuri tässä paikassa – se on menestynyt hyvin. En muista leikanneeni siitä paleltuneita oksia kertaakaan. Suhteellisen maltillisen kasvunsa takia tämä sopii loistavasti myös pieniin pihoihin.
/Sanna
Kimpusta haluttiin rönsyilevä, ja siitähän minä pidän! Valitsin tähän kimppuun kukiksi:
– daalia ’Cafe au Lait’ ja ’Mexican Star’
– ruusu ’Sweet Avalanche’
– murrettu vaaleanpunainen krysanteemi
– törmäkukan siemenkotia
– norsunheinää
– jänönhäntää
– eukalyptusta
– purppuraheisiangervoa
On tuo ’Cafe au Lait’ vaan niin kukkien aatelia. Niitä on näkynyt tänä vuonna todella paljon kukkahullujen puutarhoissa ja kukkatöissä. Go ’Cafe au Lait’ go!
– eukalyptusta
– purppuraheisiangervoa
– jänönhäntää
– törmäkukan siemenkotia
– kuuruohoa
– ja ihan muutama murrettu vaaleanpunainen krysanteemi
Kranssissa on ihana ohut naturelli ihan hitusen vaaleanpunertava satiininauha.
Kranssi ja kimppu ovat samaa värimaailmaa, mutta kranssin materiaalit on valittu niin, että kranssin voi halutessaan laittaa seinälle tai oveen ja antaa sen kuivua kauniisti.
Ja täytyihän pienelle nimensaajalle olla myös pienen pieni oma kimppu!
Loistoviikkoa toivottelen täältä,
/Sanna
Minulla on paikoin puutarhassa todella ränsistynyttä. Liekö johtuu kesän kuivuudesta ja kastelemattomuudesta vai muuten vaan saamattomasta puutarhanlaittajasta, mutta onneksi sieltä jotain herkkuja vielä löytyy. Tämän pöytäkoristekokonaisuuden innoittajana toimivat ’Cafe au Lait’ daaliat ja kiinanasterit ’Lady Coral Chamois’. Nuo molemmat kukat ovat todella ihanan sävyisiä lajikkeita, ja sopivat loistavasti yhteen.
Tässä pöydällä on:
– daalia ’Cafe au Lait’
– kiinanasteri ’Lady Coral Chamois’
– leukoija ’Apricot’
– leimu ’Creme Brulee’
– valkoinen pienikukkainen perhosorkidea
– törmäkukan, kärhön ja koristelaukan siemenkotia
– hietakastikka
Värimaailma on hennon pastellinen beige joka taittaa vähän oranssin-vaaleanpunertavaan. Koska pääväri on niin hempeä, halusin tuoda kokonaisuuteen vähän myös särmää. Ja sitähän saa helposti kuivakukilla ja heinillä.
Tämä ”pullokaitaliina” on aivan parhaimpia tapoja koristella juhlatiloja, illanistujaisten pöytä, perjantaideittejä ja tietty ihan mahtavaa jos haluaa laittaa vaikka vähän arkenakin kaunistusta. Pullojen määrällä, koolla, erilaisilla kukilla, väreillä, valoilla jne saa muutettua tunnelmaa todella paljon. Ja kaiken huipuksi tällainen on suht edullinen tehdä, mutta silti se on näyttävä.
Ihana ilmava kokonaisuus, joka säilyy pitkään hyvänä. Jos jokin kukka alkaa näyttämään huonolta, se on helppo vain nyppäistä pois tai vaihtaa johonkin uuteen.
Ihanaista viikkoa täältä! Tänään taas mahtava sää, eilisen rankkasateen jäljiltä.
Palataan taas!
/Sanna